No niin, nyt selvis sekin mitä äiti oli mun pääni varalle suunnitellut. Sitä on nyt purrut taas tottiskärpänen ja se sairastaa taas jonkin aikaa... Mentiin iltalenkille puistoon (missä näin muuten kissan lenkillä!) ja otettiin vähän välineitä mukaan: se este, noutokapula ja tietenkin kamera. Mulla on kuulemma päässyt vähän perusasiat unohtuun, kuten perusasennon suoruus ja seuraaminen tarpeeks lähellä. Ei ne oikeesti oo unohtunu, ei vaan huvita. Mua ei se kärpänen vielä ole purrut. Tosin oli kyllä ihan kivaakin kun alettiin tekee vähän vauhdikkaampia juttusia. Laitan nyt niitä kuvia. Ekassa olen hypännyt esteen ja odottelen että tulis sitä palkkaa (kuvata vois myöhemminkin):

Sit mennäänkin jo noutoo:

Sit harjoteltiin vielä paikallaanmakuuta. Ja uskokaa mua: häiriöö oli (kakaroita) mutta minä en välittänyt niistä!

Oli se toko oikeestaan ihan kivaa välillä, ja sitä toi äitikin osaa vähän paremmin kun agiliitoo...