Oltiin taas äiteen kanssa mejäkokeilemassa viikonloppuna. Oltiin yötä mun kasvattajallani Kirsillä, mutta siitä kerron toisessa postauksessa kuvien kera.

Tällä kertaa mä maltoin jo odotella hyvin autossa, koska mä tiesin, että kyllä se äiti mut aina hakee sieltä kummiskin. Alotettiin taas sillä paukkutestillä, enkä mä taaskaan oikein tykännyt siitä. No, kestettävä se oli jos mieli metsään. Metsään pääsinkin sitten toisena. Nyt mun piti ettiä sellanen sorkka, joka on tiputellut ihan oikeeta hirven verta sinne metsään. Mua ei se ihan kauheesti houkuttanut, koska se haisi ihan barffille, mitä en siis enää syö. Pääsin kuitenkin aika hyvin jäljelle siitä sorkasta, ja vaikka se oli mua vähän risukoissa harhauttanut niin tiesin kyllä missä mennään. Itsevarmana painoin vaan menemään. Yhtäkkiä se olikin tehnyt kauheen käännöksen ja hakannut paljon jälkiä metsään. No perässä menin, tulin ojalle ja tajusin, että en ollutkaan enää jäljellä. Hetken siinä etsittyäni löysin jäljelle ja jatkoin jäljestämistä reippaasti. Olin niin intona siitä jäljestä, etten siinä tohinassa huomannut meneväni samaan suuntaan kun mistä tultiin. No, äiti kyllä palautti mut maan tasalle ja suunta muuttui. Sit mä pääsin taas jäljille ja hokasin että se sorkka oli mennyt yli siitä ojasta ja raivannut mennessään kauheen väylän sinne pusikkoon. Eli eiku perässä vaan. Äiti ja tuomari vaan menivät sitten ilmoittamaan, että seuraankin väärää jälkeä. Perskuta. Sitten mut taas vietiin sille oikeelle jäljelle ja kohta siellä olikin sellanen kohta missä sorkalta oli mennyt taju ja maahan oli jäänyt iso jälki. Haistelin kyllä sen tarkkaan, mutta jonkun mokan siinä tein kun lähdin taas seuraamaan väärää jälkeä. Tylsää sellanen kun on hirvee draivi päällä ja nokka käy niin maan pirusti niin sit onkin kuluttanut virtaa ihan vääriin asioihin.

No, harjotusmielessä mentiin jälki loppuun, eikä mua sit huvittanut enää pinnistellä niin kovin. Aina välillä menin ihan jäljellä, mutta muuten menin ilmavainulla sen lopun. Menin muutaman metrin jäljen sivussa, mutta yhtäkkiä haistoin sen sorkan ja menin suoraan sinne. Eli aarteen löysin, mutta zero poääng tuli kuitenkin. Tuomari oli kuitenkin niin kiva, että kirjotti vähän ylös mitä siellä jäljellä tapahtui, ja sen muistiinpanot voi lukea tuolta Mejätulokset-sivulta. Mä kirjottelen myöhemmin lisää ja laitan kaikkia kuvia mun Nelli-mammasta ja Nessi-siskosta. Ja laitan kuvan myös mun aarteista mitä sain viikonloppuna.