Mä olen nyt parhaani mukaan pyrkinyt rauhottaan mieltäni ja ruumistani kaiken sen hässäkän jälkeen mitä täs ny on ollut. Ollaankin oltu pääasiassa kotosalla ja tehty metsälenkkejä. Niin ja olen mä ollut mummulassakin. En siellä mistä oon kertonut paljon juttuja vaan siellä toisessa mistä on vähemmän juttuja. Olen mä sielläkin aika usein, mutta sieltä ei oo ikinä kuvia kun iskä ei muista ottaa. Ja yleensä olenkin siellä vähän niinkuin hoidossa; jos äitillä ja iskällä on paljon töitä, mä menen sinne ja leikin mummun kanssa ja lenkkeilytän sitä. Niin ja otan päikkäreitä siellä parisängyllä! Ihan parasta!

Mä oon nyt muutenkin koittanut nukkua päikkärit tai kahdet ihan rauhassa joka päivä. Äiti jätti mulle maton tohon lattialle, ja oonkin nukkunut siinä paljon. Olen kuulemma jotenkin kulkuväylällä siinä, mutta ihan sama, siinä on hyvä olla! Sit äiti kokos pitkästä aikaa mun kopin, ja laittoi ton mun pedin sinne taas sisään. Ihana pesäluola tulee siitä. Se on niin ihana, ettei mua edes haittaa, että äiti laittaa mut sinne arestiin aina välillä. Siis sen takia, kun musta on kuulemma tullut komentelija. Minkä mä sille voin jos  rakko on kellontarkka ja se haluu tyhjentyä just kello 18.32. Vaikka olisin just käynyt  ja ruvennut vaikka päikkäreille, niin kello 18.32 olis päästävä. Toi kiusanhenki äiti vaan on päättänyt, että se on liian aikasin, enkä mä sais kuulemma muutenkaan aina päättää. Jos siis vingun asiasta, se saattaa laittaa mut jäähylle koppiin. Ennen olin siellä aika usein, nykyään paljon vähemmän. Ja nykyään tiedän jo, että jos äiti sanoo "koppiin" niin kannattaa mennä tai se alkaa osotteleen sormella. Hui! Eikä koppia tarvii laittaa kiinni kun mä tiedän jo senkin, että siellä pitää olla niin kauan kunnes äiti antaa luvan tulla pois. Kiva natsi.

Mut tällai mä köllin ja rentourun: