No ei mun tarvinnu hirveesti odottaa kun jo taas pääsin kettuilemaan. Pääsin mun vakkarigimmakaverin eli siis Gimman kanssa taas vuorotellen. Se harjotteli taas sitä tyhmän luolan tarkastusta, eli sillon pitää olla ihan hiljaa eikä se kettu edes oo sillon siellä. Multa taas odotettiin kehitystä viime kerrasta, ja tulihan sitä. Menin kaks kertaa siitä ihan ekasta ahdingosta! Ekalla kerralla se oli työn ja tuskan takana. Pistin hanttiin minkä ikinä pystyin, mutta lopulta Gimman ja Mellin isäntä survas mut siitä läpi. Tokalla kerralla annoin sit periks jo paljon nopeemmin. Pääsin siitä sitten ketulle ja ketun perässä luolan perälle. Jäin taas huuteleen siitä ahdingon puolivälistä, mutta sit kun se kettu meinas tulla vastaan sieltä niin jouduin sanoon vähän lujemmin. Eipä tullut enää. Menin sitten vielä muutaman kierroksen sillai että menin sen ekan ahdingon jälkeen sisään ja sinne peräpesälle asti, että saisin vähän varmuutta ja nopeutta niistä ahdingoista kulkemiseen. Ne ei oo enää yhtään niin ahdistavia kun sillon ennen. Lyön vaan aina ottani niihin reunoihin ja saan tällasia kuhmuja:

No, ihan tyytyväinen tuo äiti oli ja olisin mäkin sit vielä kuitenkin halunnut mennä. Luolanainen suositteli, ettei pidettäis kauheen pitkää taukoo, mutta katotaan nyt kuinka me päästään sinne. Kiitos vielä Gimmelin tytöille perheineen kun ollaan tähän asti päästy niiden kyydillä! (Gimma jää nyt pienelle harkkatauolle.)

Nyt mun tulee uni ihan just, pakko lähtee koisimaan!