Aatelkaa kuinka noi ihmiset voi olla tyhmiä: ollaan siellä keinoluolilla harkoissa. Ihmiset käskee meneen ketun luo. Kettu on ihan selvästi sellasessa pesässä siinä kaikkien silmien alla ja ihmiset laittaa mut meneen jostain pienestä vaneriputkesta! Siis sehän on ihan typerää! Huomaahan sen nyt hölmömpikin, että se kettu on ihan siinä, sen kun avais vaan sen luukun! Daa!

No, onneks ne ihmiset on myös aika vähään tyytyväisiä. Jos sille ketulle huusi niin ne oli hirveen tyytyväisiä. No, mä vähän huijasin niitä ja otin vaan hyvän asennon sieltä yhestä pesästä ja huutelin sieltä sille toisessa päässä olevalle ketulle. Mitä sitä suotta tunkeen mihinkään putkiin jos voi huudella väljemmistä paikoista? No alkohan ne sitten ihmetteleen kun huomasivat etten liikukaan eteenpäin...

Kyllä mä taas menin ahdingosta kun ensin äiti työnsi ja toisella kerralla se luolanainen pisti vastaan etten päässyt peruuttaan. Eli siis edelleenkin: mä mahdun siitä kyllä, en vaan tajua että miks siitä pitää mennä kun helpomminkin pääsee! Tällä kertaa oli kyllä ihan eri kettu, Rita, ja se oli vähän kovempi pakkaus kun Risto. Siinä telkkarihäkissä vaihdettiin pari sanaa aika likeltä. Ja kyl se siellä luolassakin koitti huudella. Niin ja kun Gimma oli siellä luolassa sen kanssa aika lähellä, niin Gimma oli aika lujaa saanut sitä käskeä. Oli se totellut kuitenkin.

Laitan vielä kuvan kun oon siellä luolassa. Hyvin mahtuu vielä tässä vaiheessa:

Kotona jouduin vielä suihkuun kun oli vähän ketunkakkaa kyljessä. Ah, mikä sulotuoksu siitä lähti!