Olipas kivat agitreenit! Tällä kertaa mentiin sellasta vähän helpompaa sarjaa, missä oli hyppy-hyppy-hyppy-putki-hyppy ja ne ekat kolme hyppyä oli aika suorassa linjassa ja putkeenkin pääsi siitä helposti. Tarkotus oli, että me koirat mentäs niin lujaa ettei ihmiset pysyis perässä. Tokalla kerralla mä jo osasin mennä aika hyvin itsekseni. Sitten keskimmäinen hyppy vaihdettiin pituudeks ja putken suu laitettiin vähän vaikeemmin ja viimenen hyppy jätettiin pois. Mä en jotenkin taas meinannu muistaa että kuinka sitä pituutta hypättiinkään. Se oli ihan oudon näköinenkin ja hassun hajunen. No, piti vähän palata taaksepäin ja mentiin sitä pari kertaa remmissä. Sit mä taas muistin miten sitä mentiin ja menin taas aika hyvin koko sarjan. Ja niin meni äitikin.

Kaikkein parasta reeneissä oli se, kun sain äitin onnelliseksi ja ylpeäksi. Siellä oli sellaiset kepit mitä sai käännettyä, ja mentiin niitä. Äiti alkoi kiljua riemusta kun menin kuulemma niin hyvin! Ja nyt mä ihan hyvin muistinkin että mikä se idea siinä oli. Menin aika hyvin jo suorillakin kepeillä :) No sitten mentiin vielä puomia ja sellasia keppejä, mitkä oli ihan oudot. Sellaset äitin ranteen paksuset. Siinä meni taas hetki ennen kun tajusin idean, mutta kun rauhassa mentiin niin menin kuulemma ihan hyvin! Äiti oli hurjan ylpeä musta! Sitten pääsin vielä loppuverryttelylenkille Mokan kanssa, ja me juostiin ja haisteltiin maalaishajuja. Laitan vielä kaks kuvaa mun keppeilystä ja yhden Mokka-kaunokaisesta (otettiin me vähän muistakin, mut laitan niitä sit ens kerralla):

Jos äiti oli musta ylpeä, niin olin mäkin vähän siitä. Se osas jo ajaa autoo paljon paremmin, eikä jännittänyt yhtään niin paljoo. Hyvä se!