Tänään on ollut taas ihan mukavaa. Aamulla sain nukkua vähän pitempään. Sit syötiin äitin kans aamupala ja lähettiin puistoon. Ihan normaali pikkulenkki tehtiin kun sitten äiti lähti kouluun. Lenkin jälkeen mun oli kauheen hyvä mieli ja mä halusin leikkiä mun Lehmän kanssa. Se on mun ihan ensimmäinen lelu, ja se on vieläkin olemassa. Se oli kyllä pitkään saikulla kun sitä sattu meidän leikeissä. Nyt se tuli takas kun lupasin olla varovainen. Ja oon ollut. En oo pureskellut sitä paljoa, ravistanut vaan. Siitä saa äänen kun ravistaa. No, mä halusin siis leikkiä sen kanssa, mutta sit mua kuitenkin väsytti ja halusin mennä jatkaan unia. Halusin kuitenkin, että lehmälläkin on kaikki hyvin ja kävin laittamassa sen iskän tyynylle iskän pään taakse ja vielä pari kertaa paijasin sitä, että sillä on varmasti kaikki hyvin. Sit kömmin ite peiton alle. Äitiä tirskututti taas. Niin ja iskä oli aamulla ihmetellyt, että miks Lehmä oli tullut sen viereen nukkumaan.

Päivällä mentiin iskän kans oikein kunnon lenkille, mutta ei nähty juurikaan mitään metsän eläimiä. Me aina etitään sellaisia. Aamulenkillä näin kyllä harakan. Kyttäsin sitä nurkan takaa sillai että se ei nähnyt mua. Olin ihan paikallani, mutta vaikka kuinka yritin, en pystynyt oleen vatkaamatta häntääni aina kun harakka hyppeli eteenpäin. Mun täytyy vielä harjoitella sellaista täydellistä kehon hallintaa.

Illalla oli taas ihan huippua kun pääsin Fridan kanssa lenkille ja puistoon. Noi emännät on ruvennu oleen paljon fiksumpia kun ennen. Ennen nimittäin treffattiin aina puistossa ja riehuttiin siellä. Nyt me ollaan jo monesti menty ensin lenkille yhdessä ja sitten sen jälkeen puistoon riehumaan. Ihanaa kun on naapurissa tuollainen ihana tyttö jonka kanssa pääsee usein yhdessä ulkoilemaan. Siitä mä en kyllä tykkää jos se menee muita poikia katsomaan kun mä oon siinä. Eikä se tykännyt tänään kun mä kävin Trinityä katsomassa. Niin tärkeet me toisillemme ollaan. On se vaan ihana. Niin ja jos joku ei tiedä tai muista kuka se Frida on, niin siitähän on kuva tuolla kaverisivulla.

Eilen oltiin muuten parsonlenkillä. Äiti alko epäileen, että sillä on joku ihan vieras koira narun päässä kun mä olin vähän pahalla tuulella. Mut ihan vaan siks kun ne yhet pojat oli siinä niin mua alko ärsyttään. Ei voitu ees kävellä niiden kanssa kun mua pisti niin ärsyttään ne. Äiti kyllä suuttu mulle kun käyttäydyin niin huonosti. Kuulemma muutenkin. Kiskoin ja vinguin ennen kun lähdettiin ja lenkilläkin kiskoin. Mutta sille pikkaselle Kiukku-pennulle mä olin ihan kiltti. Se oli äitinkin mielestä hyvä juttu, koska meille on kuulemma sellainen samantapainen tulossa sunnuntaina. Ja jos se on tollanen niin tervetuloo vaan. Ei ollut yhtään paha!

No nyt on kyllä liikaa tekstiä eikä yhtään kuvaakaan. Ens kerralla vois taas tulla kuvia, ettei kukaan unohda mun komeata ulkonäköäni.