Ihan vaan tiedoksenne, että vaikka se Lulu on olevinaan niin aikuista ja hienoo naista, niin todellisuudessa se on ihan hirvee teini nykyään, sanokoon mitä sanoo.

Nykyään aina kun  me lähdetään ulos, niin sen on ihan pakko haukkua rapussa tai viimeistään kun päästään ulko-ovesta pihalle. Joskus se ottaa jo valmiiks takakenon ja suukin on valmiiks auki haukkumista varten kun me odotellaan äitiltä lupaa että saa mennä ulos. Siihen asti se on ihan hiljaa, mutta heti kun saa luvan lähtee ulos niin sen on pakko haukkua. Ja ihan ilman syytä mun mielestä.

Sit jos ihmisiä tulee sisään ja haluaisin mennä tervehtiin niin Lulu alkaa riekkumaan ja roikkumaan mun kaulassa. Ja kauheella murinalla höystettynä tietenkin. Sama homma jos mennään kyläilemään esimerkiks mummulaan.

Jos haluun mennä äitin syliin vähän hellitteleen niin sen on pakko tunkee siihen väliin tai tulla ihan törkeesti mun päälle seisomaan. Jos vähän irvistän sille tyyliin että viittiks vähän siirtyä niin se pistää ihan lekkeriks ja alkaa riekkumaan ja painimaan. Ja sitähän ei voi vastustaa joten sit on pakko painia.

Muutenkin sen kanssa sais aina olla painimassa, ja jos ei just sillon huvita niin sit se vetää kynsillä mun naamasta tai tulee päälle seisomaan. Siis se on ihan mahdoton.

Kaikista nolointa on se kun se silppuaa kaiken mitä se löytää. Mitään paperista tai pahvista ei kannata jättää sen ulottuville tai sen löytää myöhemmin lattialta tai sohvalta sellasena pienen pienenä silppuna. Onneks äiti tietää että MÄ en sellasta tekisi, joten on se palautekin onneksi mennyt oikeeseen osotteeseen. Eipä sillä että se perille olis mennyt siltikään, se saattaa alkaa silppuamaan jotain ihan äitin nähdenkin. Katotaan koska se siirtyy järeempiin esineisiin, kuten sohvaan.

Että tällästä tää nyt sit on. Kai se joskus aikuiseks kasvaa. Voisin lainata sitä siihen asti jollekin. Anyone?