Tänään aloitin taas uuden harrastuksen; kävin vinttikoiraradalla juoksemassa. Äiskää jännitti, että lähdenköhän mä ollenkaan sen vieheen perään, mutta minä näytin sille, että kyllä musta jahtaamisviettiä löytyy. Takakaarteessa se pirulainen meinas päästä karkuun, joten mun oli alotettava mun ajohaukku, joka on niin korkee ettei sitä melkein ihmiskorva kuule.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Radalla oli myös Emma, joka kilju niin lujaa sen emännän sylissä, että luulin et se tekee kuolemaa. Yritin ulvoo myötätunnosta, mut ei se siitä rauhottunu. Emman veli Roni oli myös siellä. Se on tosi mukava ja komee nuorimies.

Täs on kuva kun mää juoksen: