Vihdoinkin me jaksetaan vähän päivittää mun plokia. Nyt on jotain kerrottavaakin meinaan =)

Me oltiin nimittäin lauantaina Liedossa agilitykisoissa mun Myyn kanssa. Lähdettiin jo ennen kun oltiin herättykään, ja lenkiteltiin pitkin päivää ensin Myy kisavalmiiks ja sitten mut. Myyllä meni kisat kivasti, paitsi joku putki oli hämännyt sitä molemmilla radoilla. Me jouduttiin odotteleen Lulun kans autossa niin ei nähty.

Mua hämäs kans ekalla radalla yks numerokyltti pituuden vieressä, ja koska mä lähdin sitä tarkistaan niin jouduin hyppään se pituuden ilman vauhtia, ja mä sit vahingossa astuin siihen päälle. Siltä radalta saatiin siis 5vp, aika oli luokan nopein; -9,53s. Päästiin kuiteskin tokiks silläkin vitosella. Äiti muuten oli sitä mieltä, että se rata oli vaikein kisarata mitä meillä on ikinä ollut.

Toinenkin rata oli aika vaikean näkönen, mutta ehkä aavistuksen helpompi kun se eka. Äitiä jännitti taas ihan HIR-VEES-TI, ja mä olin melko varma että se unohtaa taas radan. Mut ei se unohtanu, ja me otettiin nollavoitto ajalla -11,84!!

Tässä pari kuvaa mun hienoista mitskuista ja ruusukkeista ( ja hymystä):

Oli mulla tänä viikonloppuna toisetkin kisat, yksi startti Tampereella. Siellä ei mennytkään ihan niin hyvin, kun mä ajattelin että mä osaan ilman äitiä sen radan, mutta meninkin väärin jo heti tokalla esteellä... Lopussakin vähän säädettiin, mutta sillähän ei ollut enää varsinaisesti suurta merkitystä...

Kahtena päivänä kisaaminen saattaa olla aika rankkaa niin koiralle kun ihmisellekin. Siks siihen pitää valmistautua kunnolla. Mä kuuntelen monesti vähän raskaampaa musiikkia kisoihin valmistautuessani. Se auttaa mua keskittymään.

Väliin jäävän illan ja yön mä nukun hyvin.

Toi sohvan käsinoja on muuten hyvä paikka mietiskelylle. Me mietiskellään siinä aika usein Lulun kanssa. Välillä me lasketaan liikennettä ja joskus keskustellaan kaikenlaisista asioista, kuten agilitystä.

Joskus jos äiti antaa luvan, me saatetaan kattella ulos myös keittiön ikkunasta.

Lulu on kyllä muutenkin ihan kiva kaveri, vaikka se onkin nykyään ruvennut murisemaan mulle öisin jos haluan sänkyyn. Mä en kyllä jaksa välittää vaan meen silti, mutta on se silti vähän inhottavaa välillä. Muuten Lulu on kyllä kiva kun se tulee kisoihinkin aina mua kannustamaan. Eilenkin se lähti sinne Lietoon asti ja tänään se oli Niihamassa.