No vihdoin taas jaksaa istahtaa koneelle ja naputella vähän kuulumisia.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Juhannus oli ja meni. Minä olin maalla. Oli mahtavaa! Alkuhepulikin kesti vaikka kuinka kauan! Kauniita säitä oli tilattu ja niitä saatiin! Eli ulkoillessa meni koko juhannus! Melkoiset määrät kuvia kertyi taas, joten niistä muodostuu myös tämän päivän blogi.

Tässä näette kuinka hienon viilennyspyyhkeen sain tuliaisiksi agilityn SM-kisoista:

Suosittelen tollasta pyyhettä kyllä kaikille! Ei tullu yhtään kuuma vaikka häsäsin koko ajan, enkä päässyt aina uimaan.

 

Tässä heitän äitille palloa:

 

Juhannuksena sain paljon kaikkia parviherkkuja. Luita oli mukava mutustella nurmikolla.

 

Tein myös paljon tutkimusmatkoja. Kerran äiti yllätti mut kun olin just tehny aika jännän löydön. Mutta minä en sitä rikkonut! Se oli jo rikki!

 

Tässä on todiste, että osaan olla nätisti lintujen kanssa:

(Meinasi kyllä mennä parempiin suihin ennen kun ehdittiin väliin. Toim.huom.)

 

Juhannus oli myös sen verran poikkeuksellinen viikonloppu, että äiti ehti vihdoin tekemään mulle jäljen. Se oli aika helppo mun mielestä. Yks kulmakin vaan. Ja nyt mä tiesin, että vaikka se matka tuntuu vähän pitkältä niin perillä on aina hyvä palkka ja siellä kehutaan kovasti. Eli kannattaa vaan jaksaa. Tässä haistelen alkumakausta:

 

Käytiin myös mummun ja vaarin saaressa, koska äiti oli tehnyt tuon jäljen sinne aika lähelle. Hitsi, sinne oli päässyt livahtaan joku pikkupoika! No, minä tietenkin haukuin sen jo kaukaa veneestä, mutta se olikin kova pala purtavaksi. Se ei nimittäin välittänyt mun kovasta äänestä ollenkaan, vaan olikin ihan rauhassa! No, me alettiin sit heitteleen keppiä järveen ja huomasin että pikkupoikienkin kanssa voi olla kaveri. (Äiti sanoo JEE!!)

 

Oli mulla välillä vähän tyhmääkin juhannuksena. Ihmiset nimittäin pelas sellasilla kovilla palloilla ja mä en saanut ottaa niitä ollenkaan! Aika koville otti kun jouduin kyttäileen lentäviä palloja...

 

Niin, oli meillä agilitykepitkin mukana. Äiti tekee niistä aina sellaisen kujan mistä mun pitää vaan juosta läpi. Aika helppoa!!

No, sellaista kaikkea kuului mun juhannukseen ja tietenkin makoisia yöunia.

Ens viikonloppuna menen taas maalle (puolihoitoon), en melkein malta odottaa!