Tällä viikolla ( Huom! Nyt on vasta keskiviikko) se on rikkonut MUN NAHKAVALJAAT, repinyt lakanan, suolestanut KOLME pehmolelua ja nyhtänyt kaikki karvat Pörröstä. Se on tajunnut yltävänsä pöydille ja lipastoille, joten sitä ei pidättele enää mikään. Eilen se onneksi vähän tajusi että äiti oli sille vihainen niistä valjaista, mutta tyhmä äiti ei pysty oleen sille kauaa vihanen varsinkin kun se niin säälittävästi tuijottaa korvat luimussa ja yrittää kiivetä syliin. Mutta MÄ en tota anna anteeks ihan heti, aion mököttää sille vielä tän päivän. Aion mököttää myös siksi, että se on piilottanut kaikki meidän luut mitä äiti on meille antanut.

Niin ja kerroinkos mä jo mitä se teki perjantaina reenien välilämmittelylenkillä? Kieri kakassa! Siis kakassa! Koiran kakassa! Ei jumankekka mää en ymmärrä sitä enää ollenkaan.