Hirmu pitkä päivitystauko on taas ollut (ainakin meidän mittapuulla). Äiti on ollut niin kiiruinen, ettei se ole auttanut mua näissä kirjotushommissa ollenkaan.

Aika paljon olen siis iskän kanssa touhuillut viime aikoina. Viikonloppuna äiti oli Elliä katsomassa, ja me pojat oltiin iskän töissä ja mummulassa. Ja lenkkeiltiin.

Perjantaina meillä oli ihan normaalisti agility. Päästiin sinne Myyn ja sen emännän kyydillä, ja vedettiin sitten Myyn kanssa taas alkuverkat siellä mettässä. Treeneissä mentiin sellasta rataa, mihin tuli muutama takanaleikkaus, ja kun mä en oikein muistanut mitä se tarkottaa niin mun piti jäädä katteleen, ettei äiti vaan leikkaa multa perskarvoja tai mitään. Se tuli jotenkin liian lähelle siinä aluks. Ja ohjailikin vähän miten sattuu, onneton. Kyl mä sit taas muistin miten sillon piti mennä, eli lujempaa vaan kun äiti, ja äitikin oppi laittaan niitä kinttujaan ja käsiään vähän paremmin. Lopulta oltiin sitten ihan tyytyväisiä meidän rataan. Mentiin myös A:ta je keppejä, ja radallakin oli jo rengas ekaa kertaa.

Mä oon ruvennu tykkään siitä agiliitelystä ihan hirveesti, ja monesti meen vielä pallo suussa putkeen ja hypin esteitä sllä aikaa kun äiti kuuntelee ohjaajan neuvoja. Olispa meillä kotonakin aina tollanen rata jossain! Yks sellanen asia, mitä ohjaaja ei meinannut uskoo, mutta äiti pirulainen huomas, oli että mä hyppäsin A:lla ylösmenokontaktista yli... Ei näin pienet (!?!) koirat kuulemma yleensä tee sitä. Minkäs sille voi, jos on niin perhanan tehokkaat takareidet? Joskus vaan pomppu irtoo paremmin. Tein kesälllä joskus samat ja sit ruvettiin opetteleen sellasta, että mä hyppäisin vähän kauempaa siihen A:lle ja äiti ohjais vähän paremmin. Alasmenossa mulla ei oo ollut kyllä mitään ongelmia, osaan mennä hienosti alas asti.

Yhdestä asiasta mä en agilityssä tykkää, ja se on odottelu. Mitä enemmän oon oppinut tykkäämään agilitystä, sen ikävämpää siitä odottelusta on tullut. Laitan kuvan niin näätte kuinka kurjaa se on:

Ja sitten laitan vielä kuvan Myystä kun se sai leikkiä sukkalelulla:

Ai niin, äiti ja iskä lähti sitten agilityn jälkeen vielä johonkin, ja kun ne tuli takas niin ne molemmat tuoksu ihan koiranpennuille. Epistä etten päässyt mukaan jos ne on käynyt jotain penikoita katsomassa.