Hups, nyt on ollut niin lyhkäsiä ja tylsiä juttuja, ettei ole yhtään kuvaa koko etusivulla. Eli tässä taas arkistoista (tältä kuulta kuitenkin) löytynyt nukkumisasento:

Asiaan kuitenkin: äiti oli sunnuntaina siellä parsonien erkkarissa, mihkä mua ei huolittu mukaan. Siellä oli kaikkia nättejä tyttöjä ja komeita poikia. Niitä tyttöjä olisin erityisesti halunnut katella. No vaiks en mukaan päässytkään niin tuliaisia se muisti taas tuoda. Tällä kertaa sain kasvattaja-Kirsin arpajaisissa voittaman koottavan agilityesteen. Kiitos vaan Kirsille, se on tosi kiva! Se vaan meni toistaseks vähän muuhun käyttöön kun agilityyn. Meitä jäi nimittäin harmittamaan se keväisen tokokouluttajan terrierinvastainen asenne. Ja muutenkin oli inhottava. Se ei suostunut esim opettamaan meille estettä, se kun olis kuulemma pitäny jo osata. Mut ei sitä edelliselläkään kurssilla opetettu ja siitä jatkettiin suoraan seuraavan tason ryhmään... 40 minuuttia esteelle jonotettuamme saimme YHDEN kokeilukerran! Seisoin hienosti äitin vierellä. Ohjaaja käski äitin vaan antaa käskyn, ei saanut näyttää kädellä eikä mitään. No, mä en sit ollu ihan varma saanko hypätä, joten hyppäsin vähän, jäin nojaamaan esteeseen ja menin takas äitin viereen seisoon. Ja enempää ei saatu kokeilla. Pienet herneet meni siis nokkaan molemmilla ja viimenen into roikkua mukana siinä ryhmässä. No, nyt syssyn lähentyessä motivaatioo rupee jälleen löytyyn ja ehkä mennään taas kun ryhmät alkaa. Se tuliaisiksi saatu este meni nyt siis tokoestekäyttöön. Osasin heti ekalla kerralla!! Pikkasen ylpee oli tua mamma! Oon aika haka siinä hommassa jo nyt, ja koska olen ollut mestarinoutaja jo kauan, osaan myös noutaa kapulan esteen takaa. Jee!! Kivaa!