Tänään on mun vuoro juhlia synttäreitä. Ihan kauheeta juhlafiilistä ei oo vielä ollut kun äiti on ollut niin paljon töissä, mutta kyllä se tästä kun rupee herkkuja tuleen ja saadaan olla ulkona. Leikittykin on.

Olen siis jo aika hyvin toipunut siitä perjantai-illan koomasta. Perjantain ja lauantain välisenä yönä noin viiden aikaan kävin sanomassa äitille että mulla on kaikki hyvin. Se kun oli simahtanut vaikka sen piti odottaa että mä herään. Lauantaina kävin jo lenkilläkin ja ihan reippaasti kävelin, vaikka kyllähän toi jalka kipee on. Ulkona mulla on siinä sellanen kurahanska vielä kaiken muun päällä, joten kinttu on ihan hyvin suojattu. Lääkkeitäkin saan, kahta erilaista. Kipulääkettä ja antibiootteja. Oon kyllä huomannut kun äiti yrittää niitä piilotella leikkeleiden sisään, mutta oon syönyt ne reippaasti että taas paranisin.

Ollaan avattu mun tassusidettäkin ja putsattu haavaa. Aika inhottavan näkönen se on. Tältä se näytti viime kuvauskerralla:

Äitiä huolettaa että onko noi tikit liian tiukalla. Osaako kukaan sanoo? Siinä on siis kolme U:n muotoista tuplatikkiä, kahden solmut samalla puolella ja yhden solmut eri puolella. Ei minkään plastiikkakirurgin ompelemia jos multa kysytään...

Toi haavan putsaaminen on tosi inhottava operaatio, mutta pakko se on antaa tehdä että se paranee. Lulu on yrittänyt tulla välillä liian läheltä kattoon, mutta menee onneks kauemmaks jos sille vähän irvistää. Muuten se on ollut ihan mukava ja leikkii mun kanssa rauhassa ja nukkuu mun vieressä.