Niin, on tässä tullut pidettyä pikku taukoa blogeista ja muista, mutta ihan elossa ollaan. Ennen joulua ei kyllä yhtään tuntunut siltä, olin nimittäin aika inhassa oksennustaudissa. Lulu oli ensin jo ollut pari päivää ja sitten me vielä yhdessä sairastettiin pari päivää. Oltiin niin kipeitä, että vaikka oltiin mummulassa niin ei jaksettu tehdä mitään. Maattiin vaan olkkarin sohvalla vieretysten ja välillä käytiin vähän ulkona ja juotiin vettä kun äiti pakotti. Ruoka rupes maistumaan vasta muutaman päivän päästä kunnolla.

Joulukin sitten tuli ja meni. Olin ollut aika kiltti poika lahjoista ja herkuista päätellen. Ja Lulukin oli muka ollut. Tontut ei vissiin oo huomannu kuinka lujaa se roikkuu mun poskissa ja korvissa.

Äiti oli varannut meille joululomalle agivermeet ja kaikki mukaan, mutta ei me paljoo jaksettu kun oltiin oltu kipeitä. Keppejä vaan mentiin. Mejäharkat meillä kuitenkin oli. Mun jälki oli ihan kiva, sellanen muutama sata metriä aika vaihtelevassa maastossa. Aika helppo, vaikka mun tekikin aluks mieli lähtee ihan muita juttuja haisteleen. Lulukin sai kokeilla, sillä oli ihan muutaman ihmisaskeleen mittanen jälki, mutta se sai silti kans kinkkua palkaks. Mut oli sekin tykännyt. Se olis vetänyt sitä pelkkää vertakin jo pullosta edellisenä päivänä, mutta mä en antanut sen paljoa ottaa. Se on nimittäin mun herkkua.

Uuden vuoden aatto me oltiinkin sitten jo kotona. Saatiin omat tinat ja vähän herkkuja. Ulkona oli aika paljon raketteja ilmassa, joten illemmalla pysyttiin sisällä enemmän. Tai menin mä kyllä mukaan kun ton ipanan pitää vieläkin käydä joka välissä pissalla. Mut ei me pelätty raketteja. Puolenyön aikaan istuin äitin sylissä ja kattelin raketteja ikkunasta. Välillä mun piti vähän murista joillekin mitkä meni tosi läheltä meidän taloo. Siis kerrassaan edesvastuutonta. No, ihan hienoja ne oli ja niitä oli kiva kattella.

Tää vuosi on alkanut aika rauhallisissa merkeissä. Fridaa olen nähnyt paljon ja opettanut Lululle temppuja. Se osaa jo aika hyvin "istu", "seiso", "maate" ja "katso". Niin ja "tänne" on sen suosikki, se juoksee aina niin lujaa ettei se ehdi jarruttaan ja törmää äitin jalkoihin. Ollaan myös leikitty paljon ja eilen oltiin parsonlenkilläkin.

Tässä oli nyt pikasimmat kuulumiset, ettei ihmiset huolestu. Lisää juttuja ja kuviakin tulee kunhan taas maltetaan istahtaa koneelle.