Noi ihmiset aina vitsailee, että toinen koira on niin helppo, sehän menee tossa melkein sivussa. Siis tietäisivätpä vaan! Meillä ei kyllä oikeestikaan harjoiteta mitään vapaata kasvatusta (äiti osaa olla aika natsi), mutta mulle on kyllä kertynyt paljon lisähommaa tuon ipanan opettamisesta edes jonkinlaisille tavoille. Ja kyllä se aika hyvin osaa matkia perässä joitakin juttuja.

Eilen mä opetin sille agilityä. Ihan sellasella lyhyellä putkella alotettiin. Aika pian se tajus, että kun kuuluu "putkeen" niin juostaan sinne. Ne äitin antamat herkut oli kyllä hyvä apu siinä opetuksessa. Myöhemmin ne harjotteli sitä kaksinkin, ja se oli kuulemma juossut ihan täysillä sieltä putkesta. Hyvä Lupi! Ei se ihan toivoton tapaus oo muutenkaan. Tänään kun olin töissä iskän antiikkiliikkeessä, ja Lulu oli mukana, niin se osas olla siellä ihan hienosti. Yks asiakas sanoi äitille, että ompas sulla hyvin koulutettuja koiria, kun mä menin äitin sivulle istuun ja Lulu tuli siihen eteen könöttään. Otan kyllä kaiken kunnian itselleni siitä Lulun käytöksestä. Tälläi me oltiin hienosti siellä töissä:

Muutenkin se kopioi mua kaikessa:

Lulu jo kertokin omassa blogissaan meidän koppileikeistä. Me siis painitaan ja näytellään toisillemme ilmeitä siellä. Ja tirskutaan. Ihmiset ei oikein ymmärrä... No, mullakin on pari kuvaa:

Yhtenä päivänä kun Lupi oli parsonlenkillä (vaikka oli mun vuoro!!), se toi sieltä tullessaan ihanan tyttöjen tuoksun (tai siis mun Vapun tuoksun). Se oli niin herkullinen tuoksu, että mun teki mieli antaa Lululle vähän rakkautta, mutta se oli lenkistä ihan puhki. Kampasin tukankin taakse, mutta ei auttanut.

No, pyysin äitiä sitten ottaan musta oikein hyvän hymykuvan, jos sillä sais itselleen jonkun kauniin tytön iskettyä. No pitihän se arvata, ettei se osaa tota kameraa käyttää. Se sai vaan paljon tälläsiä:

ja tälläsiä:

Ja yhden tälläsen:

Eli ei siis yhtään deittisivuille sopivaa! Kuinka vaikeeta se oikeeaikainen napinpainaminen oikein voi olla?