Oltiinpa vähän kettuilemassa taas Gimmelin tyttöjen kanssa. Niin ja Veeti ja Ulpu oli kans. Kuulin siinä menomatkalla äitin sanovan, että "jos ei Panu nyt innostu asiasta oikein kunnolla niin sit ei kyllä tulla vähään aikaan". !?!?! Siis mitä se tommosia menee höpöttään?! No, sit ku mä pääsin sinne ketulle niin mä huusin sille niin raivoisasti etten ikinä! Oli vaan se saamarin verkko siinä välissä, mutta melkein menin siitäkin läpi. En saanu kovin kauaa huudella kun jouduin autoon "säästeleen voimiani". Näytinpä sitten intoni siellä, eli tein houdinit ja tulin kopista ulos.

No, pääsin sitten kohta uudestaan ja Risto-kettu oli sillä aikaa ryöminyt sinne luolaan. Oli muuten aika pulskassa kunnossa, oli kuulemma saanut paljon hirviherkkuja lähiaikoina. Nooh, mahtuu sinne luolaan isommatkin pojat. Sen verta noviisi mä vielä oon tuolla luolilla, että siitä alkuahdingosta mun ei pitänyt mennä. Menin sisään siitä ekan putken alusta ja sit tulikin "pelti" vastaan. Yritin peruutella, mut äiti ei päästänyt, ja kohta se pelti siitä aukeskin ja pääsin eteneen. Kaikkien yllätykseksi eteninkin sitten aika reippaasti ekasta ahdingosta läpi ja sit aika pian tokastakin. Ja kävin mä siellä kolmannellakin mut ku se Risto oli siellä sen jälkeisessä pesässä niin en sit menny edemmäs. Jäin siihen ahdingon tuntumaan huuteleen. No, sit ne vielä avas katon mun päältä ja koitti saada mut meneen siitä vikasta ahdingosta, mut en kertakaikkiaan jaksanut enää niin kovasti. Sit kun ne avitti vähän ja avaskin sitä ahdingon kohdalta niin kävin vielä pellin läpi huuteleen ketulle. Ja ai että kyllä mua kehuttiin! Äiti oli hurjan ylpeä ja luolanainenkin kehui. Kertoi vielä äitille, että tulin ahdingotkin pystyssä. Siis ei kyljellään. Eli en mä nyt NIIN iso ole! Huomasin kyl et tää on ihan tekniikkalaji. Ja olisin mä kyl viekin mennyt, mutta taas pitää kuulemma säästellä. Pääsen siis uudestaankin!