Niin, sitähän se elämä edelleen on; isoveljeilyä. Ei kai se siitä enää miksikään muutu. Mäpäs kerron teille mitä kaikkee se pitää sisällään. Ensinnäkin, pitää huolehtia, että lapsi saa nukuttua. Joskus sen voi päästää viereen nukkumaan.

Jos se näkee pahoja unia, sitä pitää mennä rauhoittelemaan. Yleensä auttaa kun vaan hengittelee hissukseen sen vieressä. Se huomaa sen ja rauhottuu. Sitten pitää huolehtia, että sen korvateipit ei oo liian kireellä ja rapsutella korvia jos teipit kutittaa. Lisäks on myös hyvä pestä ne korvat säännöllisesti.

No sitten pitää auttaa sen hampaidenvaihdon kanssa. Pitää kiskoo ja painia, vaikka oma kieli näyttäiskin sitten neulatyynyltä.

Välillä sille täytyy osoittaa lempeästi kuka on pomo.

Välillä taas täytyy antaa senkin "voittaa".

Niin, sen lisäksi sitä pitää vielä lenkkeilyttää ja opettaa hihnakäyttäytymistä. Ruoka-asioissakin sitä pitää vielä neuvoo. Tänään jouduin syömään yhden kanankaulankin, ettei se Läski-Lullero vaan saa liikaa ruokaa. Vaiks ei se enää ees niin läski oo.

Onneksi se nukkuu aika paljon. Sillon mä saan omaa aikaa tai leikkimisaikaa äitin kans. Sillon mä yleensä vien äitille jonkun lelun.

Tai leikin sammakkoo...

 

Kaiken kaikkiaan isoveljeily on ihan kivaa.