Hirmu vähän ollaan pyöritty nyt blogistaniassa, eikä varsinkaan omia sivuja olla päivitelty. Se johtuu siitä, että muutoksen tuulet on puhaltaneet meidän perheessä. Me ollaan äiti ja koirat muutettu uuteen kotiin, ja ollaan oltu sen vuoksi aika kiireisiä. Nyt alkaa kuitenkin jo elämä hieman tasaantumaan.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Muutonkin aikana me ollaan kuitenkin yritetty harrastaa. Yhdet reenit jäi meiltä molemmilta väliin, mutta muuten ollaan aina päästy. Mua on hirveesti kehuttu agiliidossa viime aikoina, joten äiti on rohkaistunut ilmoittamaan meidät pariin kilpailuun. Ensimmäiset kisat meillä oli eilen, nimittäin agirodun medimölliparsonjoukkuekilpailu. Jotkut sen saattoi nähdäkin kun meidän joukkue pääsi oikein palkintopallille patsastelemaan, koska päräytettiin niin hienot radat, että tultiin toisiksi!! Tai eipä siellä pallilla kerennyt paljon patsastelemaan, kun piti huudella rumia Lulun vaarille joka oli myös meidän joukkueessa. Äiti laittaa myöhemmin kuvaa mun hienoista palkinnoista.

 

Meidän omalta osalta rata meni ihan hyvin, mitä nyt äiti unohti ohjata mut toiselle esteelle, ja kun juoksin siitä ensin ohi niin saatiin 5 virhepistettä. Mut se oli siis ihan äitin moka. Sen jälkeen mentiin ihan hienosti ja lujaa, ja kepitkin pujottelin varsin mallikkaasti. A-esteelle tulin vähän liian kovilla kierroksilla, ja olin hetken sellasessa  painottomassa tilassa leijailemassa siellä esteen päällä. Kaikkia jännitti, että osunko enää esteeseen ollenkaan vai tuunko suoraan nurtsille siitä. Ittee jännitti, että pääsenkö enää ikinä maahan ollenkaan, vai sinkosinko itseni jollekin maata kiertävälle radalle. No tulin kyllä hienosti kontaktille alas, mutta tasajalkaa… Ei ehkä kaikkein paras tyyli noin niinkun omaa terveyttä ajatellen… Täytyy oppia vähän jarruttelemaan siinä… No, kun päästiin maaliin niin yleisö hurrasi (taisi olla TurPan väkeä suurin osa) ja äiti vaikutti hirveen onnelliselta. Kun se laitto mulle valjaita päälle niin annoin sille pikku pusunkin kun oli niin hyvä mieli. Myöhemmin kyllä purin sitä ranteeseen kun piti äristä yhelle Jasperille meidän joukkueesta ja äitin käsi nyt sattu oleen tiellä. Siitä se kyllä hermostu. Sain sen kuitenkin anteeksi siltä kun ei tullut vertakaan. Muuten osasin käyttäytyä ihan hienosti niinkin isossa tapahtumassa, ja äiti oli musta ylpee. Oli ihana olla ilman Lulua ihan vaan äitin kanssa meidän omissa tärkeissä jutuissa.

 

Sit vähän kuvia taas. Ensin musta agirodussa (radalta ei yhtään kuvaa) ja palkintojen kanssa, ja sitten kuvia tärkeimmistä asioista meidän uudesta kodista, eli sohvasta (hienosti ollaan osattu siinä rentoutua jo ekasta päivästä asti) ja tähystelypaikoista.

 

1711053.jpg

 

1711061.jpg

 

1711067.jpg

 

1711073.jpg

 

1711079.jpg

 

1711094.jpg

 

1711034.jpg

 

1711035.jpg

 

1711045.jpg

 

1711047.jpg

 

1711050.jpg

 

Kovasti meillä olis muutenkin juttuja ja kuvia, koitetaan Lulun kanssa vuorotellen kirjotella jotain.