Tälläkin viikolla piipahdettiin taas meidän kantapaikassa - eläinlääkärillä. Tämän viikon aiheena oli mun pissatulehduksen kontrollikäynti ja rokotukset. Matka sinne oli aika katastrofaalinen. Äiti käveli puolet ajasta joku kippo kädessä ja aina kun mä yritin pissata se tunki sen kipon eteen. Kuka siinäkin nyt pystyy keskittymään yhtään mihinkään? Pari kertaa mä potkasin sen kipon sen kädestä ja se joutu alottaan alusta...

No, oli sillä pissajutskalla joku tarkotuskin. Siitä katottiin että näkyykö vielä jotain merkkejä siitä pissatulehduksesta. Ei näkynyt. Lääkäri tutki myös mun eturauhasen tavalla josta en halua kertoa, eikä siinäkään ollut mitään poikkeavaa. Sen suhteen pitäisi olla kaikki kunnossa. Sitten sain vielä lisäksi pari piikkiä niskaan, eli nyt on sitten taas rokotuksetkin päivitetty.

Lisäksi äiti keskusteli vielä lääkärin kanssa mun selästä, ja on nyt taas paljon paremmalla mielellä. Sen lääkärin asenne oli sellainen aika rohkaiseva, vähän niinkun että "no, se nyt on sellanen ja sen mukaan eletään". Eli ei aleta surkuttelemaan ja paapomaan. Ja se sanoi että on hirveän yksilöllistä kuinka nämä jutut alkaa vaivaamaan ja voi olla että menee pitkäänkin. Kunhan vaan pidetään lihakset vahvoina ja yritetään säilyttää sitä liikkuvuutta ja muistetaan hyvä lihashuolto. Eli ihan hyvä fiilis jäi siitä käynnistä, vaikka mun oli pakko mennä penkin alle nolosteleen kun äiti kysy että voiko käydä niin etten voi vaikka joskus vanhana heiluttaa häntää tai kakalla käynti tulee vaikeaksi. Noloja kysymyksiä sekin esittää...

Muutenkin voidaan kyllä antaa kehuja tuolle lääkäripaikalle. Meidän edellisessä paikassa oltiin aika tympeitä ja kerranhan Lulu sai siellä sen allergisen reaktion yhestä lääkkeestä eikä ne edes tulleet kertomaan miksi kestää niin kauan. Niin ja se respan täti kävi kerran hankalaksi kun äiti halusi laittaa mulle rabiesrokotuksen vuoden päästä edellisestä. Äitin piti pyytää tarkistamaan kennelliiton sivuilta että kuinkas meille kettuilijoille ne kuuluukaan antaa. Hö. Oli meillä nytkin aika pitkä odotusaika lääkärille (45 minuuttia), mutta se johtui ihan vaan siitä että siellä oli joku koira joutunut paikattavaksi ja meidän lääkäri parsi sitä kasaan. Mutta se on ihan ymmärrettävää, ja olisi se kiva jos itsellekin tulisi jotain sellaista, että otettaisiin jonon ohi ja hoidettaisiin kunnolla. Sekin odotteluaika me käytettiin hyväks vahtimalla muita potilaita odotushuoneessa, tekemällä temppuja ja juttelemalla kivan henkilökunnan kanssa.

Sellasia tähän hätään. Äiti on ottanut paljon kuviakin, mutta se ei oo vielä ehtinyt lataamaan niitä koneelle. Mutta yritetään laittaa niitä pian. Niin ja niistä kuvista tuli mieleen, että mä oon palannut sairaslomalta ja käynyt agiliitotreeneissä pari kertaa. Jee! Kohta meillä alkaa ne Takkureenitkin jossain hallissa :o)