Tällä viikolla mulla on ollut aika tavallista arkea vain. Tänään pääsin kuitenkin parsonlenkille. Tällä kertaa siellä oli aika paljon koiria. Sellaisiakin, ketä en ole ennen tavannut. Ja sit esimerkiks Pipsa, joka asui ennen meidän naapurissa, ja joka auttoi äitiä pahimmassa parsonkuumeessa silloin kun se vielä odotteli mua syntyväksi ja kotiin tulevaksi. Sit siellä oli Gimmelin ihanaiset tytöt ja mun rakas Vappu. Vapulla oli mukana sen ihmissiskotkin (siis kaksi niistä), ja mä oon jo niin tottunut sen nuorimpaan isosiskoonkin, että se sai silitellä mua päästäkin (ja vielä nautin siitä). Vaikka ei tytöt ookkaan niin pelottavia kun pojat. Ja oon mä muutenkin alkanut huomata, ettei niitä kaikkia tarvi pelätä. Se on kiva kun voi tollai opetella toisten isosiskojen kanssa, niihin voi luottaa. Me saatiin Vapun kanssa samanlaiset pannat Vapun kasvattajalta. Nyt me voitais lähtee yhdessä metsälenkille ja meillä olis mätsäävät lenkkiasut ;)

Ai niin, Armaksen äiti epäili, etten kirjoittaisi itse näitä juttuja. Pyysi saada todisteita... :) Joten tässä niitä tulee:

Luen ja kirjoitan... :)

Joskus saatan väsähtää kesken kaiken (kone kun sattuu olemaan useimmiten sohvan käsinojalla, mikä on myös mun vakkarinukkumapaikka):