Sen verran sekavat on tunnelmat, etten oikein edes tiedä mitä kirjoittaisin. No, nyt näyttää pahasti siltä, että toi todellakin on jäämässä meille. Mua on aika ajoin rassannu se aika paljon kun se saa olla äitin sylissä ja sille leperrellään ja nukkuessaankin se tekee itteensä tykö. Pahimmalta on tuntunut jos se on tullut lähelle jotain mun lelua tai luuta. Tai omaansa. Yleensä aina iltasella se on jotenki kivempi, mutta aamulla mua ei sit yhtään huvittais.

Tänään me ollaan jo vähän leikittykin. En vielä oikein tiedä, että mikä se on naisiaan, mutta kai se tästä selviää. Aika kestävä se on, vaikka sillä on niin pieni pääkin, että se mahtuu kokonaan mun suuhun. Kokeilin. Äiti vaan tulee väliin sörkkiin jos mä oon sen mielestä liian raju. Mutta kai toi ny osaa sanoo jos sitä sattuu? Ja kyllä muakin nipistelee aina välillä kun sillä on ihan sairaan terävät hampaat! Se napsii välillä mua alaleuasta ja roikkuu poskissa ja korvissa. Niin ja kyllä se aika lujaa osaa muristakin, huomasin kun härnäsin sitä Lehmällä tänään. Se ei pääse raukka vielä sohvalle kato, ja mä olin siellä Lehmän kans. Aina kun se yritti napata sen, niin mä juoksin toiselle puolen sohvaa. Siis pikkasen sitä ärsytti! Sai se välillä kiinnikin siitä kun annoin sen ottaa, ja jakso se vähän vetääkin. Mut aika onneton se kyllä on vielä vetohommissa.

Niin joo, äiti oli vissiin suunnitellut noi ruokajärjestelyt jotenkin sillai, että tolla olis oma ruokailupaikka. Se ny vaan meni vähän sillai loppujen lopuks, että mun mielestä sen kupissa oli parempaa ruokaa ja sen mielestä mun kupissa, eli me vaihdettiin. Äiti sano, että ihan samaa ruokaa oli  molemmilla, mutta en kyllä usko.

Nyt mun kyllä tarvii mennä nukkumaan, enkä jaksa ees laittaa yhtään kuvia, mutta voi olla, että laittelen jotain videoita taas jossain vaiheessa. Uuvuttavaa tällänen isoveljeily.