Pari viikkoa sitten meillä oli huono viikko. Tiputtiin treeniryhmästä, saatiin kirjallinen huomautus haukkumisesta, minä satutin kinttuni ja Lulu sai huonoja uutisia sukulaisten silmätarkastuksista.

Nyt alkaa elämä voittamaan. Eilen illalla tuli postia, että meidät on huolittu Takut ry:n jäseniksi, ja siellä on nyt reenipaikat sekä mulle että Lululle. Äiti on ekstaasissa, eikä tiedä miten päin olisi. Mun haava on parantunut hyvin ja mulle on varattu huomiseksi aika tikkien poistoon. Äiti on leikkinyt Big Brotheria ja kuvannut meitä päivisin, ja se on huomannut ettei me ihan hirveesti haukuta. Postin tuloa haukun joskus, ja sitten jos käytävässä joku kakara huutaa. Niistä en tykkää. Eli se meteli menee ihan sen piikkiin joka siellä ekana huutaa. Kuuluu videollakin. Videolla kuuluu myös muiden meidän rapun koirien haukkumiset, eikä nekään siellä koko aikaa louskuta. Ja joo, äänieristeet ei oo mitkään hyvät meidän talossa. Me eristettiin meidän väliovi kyllä nyt uusiks, eli pitäis vähän hiljentää sitä ääntä. Totuushan on kyllä se, että sit kun mä haukun niin se mun ääni ei oo ihan kaikista hiljasin. Mutta jos se kestää maksimissaan sen 20 sekunttia niin ei sen pitäis keskellä päivää olla niin iso ongelma. Ei äiti siitäkään tykkää, mutta nyt se ei oo enää niin huolissaan. Se kun säikähti että haukutaan siellä päivät pitkät ihan koko ajan.

Tänään alkaisi jo reenit Hervannassa, mutta mulla on vielä sairaslomaa jäljellä. Saatetaan käydä esittäytymässä jos vaan ehditään. Torstaina mennään kettulassa käymään, mutta mä en pääse sinnekään tän kinttuni takia. Lulu edustaa meidän perhettä sitten siellä. Lulu edustaa meidän perhettä myös parsoneiden erikoisnäyttelyssä sunnuntaina, ja minä pääsen reissuun mukaan.

Sellasia tällä kertaa =)