Nyt täytyy oikeen jaksaa kirjottaakin, kun on erittäin hyvä syy! Meidän äiree on nimittäin edistynyt agiliitämyksessä sen verran, että sen kanssa pystyy jo tekemään nollaradan kolmosissa! Eka kerta!

Eihän se mitään kaunista katteltavaa ole kun se ei oikein tiedä mihin niitä jalkojansa laittais ja muutenkin se on ihan sekasin siellä, mutta osas se ny jo sen verran että maltoin sitä seurata radan loppuun asti. Jos mä nyt vaikka oppisin luottamaan että sitäkin ehkä joskus kannattaa kuunnella tuolla radalla ja saatas vaikka enemmänkin tuloksia aikaseks.

Radasta on videokin, mutta sen lataaminen tuubiin olis eilen kestänyt kaks ja puoli tuntia, joten me koitetaan myöhemmin uudestaan. Ja laitan myös kuvia mun palkinnoista. Muistui taas oikein mieleenkin, että kuinka mukava se onkaan kisoissa pärjätä kun saa leluja ja herkkuja ja äiti on hirmu ylpee musta. Ehkä mä haluun jatkossakin pärjätä.